Jomon-kulttuuri, joka oli pysytellyt omissa oloissaan, oli varmasti ihmeissään ainujen tai jonkin
heihin johtaneen esiasteen kanssa. Siksi ei ole mitenkään kaukaa haettua olettaa, että osa väestä on
päättänyt yksinkertaisesti lähteä pakoon.
Tässä olisi tullut vastaan sellainen ongelma, että naapurisuhteiden pitäminen täysin olemattomina
pitää ne huonoina, sillä osa ihmisistä on niin uteliaita, että nokka on pakko työntää sinne, missä sitä
ei kaivata. Täydellinen hiljaisuus edellyttää vähintään sitä, että tunkeutujalle tehdään selväksi, että
jolle hän poistu heti, hänet tapetaan, ja sellaisen ulkopolitiikan harjoittamisen jälkeen turvapaikan
löytyminen naapurimaista voi olla aika nihkeää.
Naapurimaissa on luultavasti ollut varsin vähän mielenkiintoa ottaa vastaan japanilaisia pakolaisia,
ja tynnyrissä kasvaneiden ihmisien on ollut muutenkin vaikea sopeutua minnekään. Useimmat
hyvät asuinpaikat olivat jo varattuja eikä japanilaisien tapaa pitää yhteyttä muihin kansoihin
välttämättä kaivattu, vaikka tilaa olisi löytynytkin.
Uutta kotia olisi jouduttu etsimään tosissaan eikä sitä sittenkään välttämättä olisi löytynyt yhdestä
paikasta kaikille, joten sitä olisi varmaankin kotiutunut moneen paikkaan.
Egyptiin oli pitkä matka, mutta se olisi ollut kiinni vain ajasta, koska rannikon tuntumassa pystyy
seilaamaan miten kauas tahansa. Ruokaa saa merestä ja makea vesi hakeutuu ystävällisesti itse
meren luo. Kyllä sinne asti on päässyt jos on ollut yrittämässä löytää uutta Japanin kaltaista
lymypaikkaa, koska sellaisia ei ole ollut tarjolla.
Egyptissä oli myös se erikoinen piirre, että siellä oli avoin kulttuuri. Vieraat tavat ja uskonnot eivät
olleet ongelma vaan niitä sulautettiin omaan kulttuuriin, minkä johdosta nykyisin on vaikea
arvioida, kuinka suuren osa jumalistaan he keksivät itse.
Japanilaiselle pakolaiselle se olisi ollut ehkä paras mahdollinen paikka, koska siellä pidettiin
kaikesta uudesta ja erikoisesta. Tynnyrissä kasvanut kansa olisi herättänyt vain mielenkiintoa.
Se olisi myös tarjonnut keisarin, sillä faaraokin käsitettiin vähäisemmäksi jumalolennoksi, jolla oli
suhteita merkittävämpiin jumaliin. Sanana se tarkoittaa suuren talon hoviherraa, kun taas Japanin
keisari on taivaallinen hallitsija, joten asia on ajateltu eri tavalla, mutta lopputulos on kuitenkin
riittävän samanlainen, jotta keisarin puutteessa oleva japanilainen voisi hyväksyä faaraon
hallitsijakseen.
Japanin moniin vähemmän tunnettuihin piirteisiin kuuluu varhainen megaliittikulttuuri, joka
jäänteitä lojuu vähän siellä ja täällä odottamassa, että joku ymmärtäisi niistä jotain.